Nuoret haluavat työelämältä eri asioita kuin aiemmat sukupolvet. Herkkyys nuoren toiveille on myös työnantajan voitto, sanovat lähihoitaja Funda Demiri ja metronkuljettaja Arttu Mikkola.
Palkkaa merkityksellisestä työstä. Riittävästi vapaa-aikaa. Kiva työyhteisö. Mahdollisuuksia vaikuttaa työhön – ja vieläpä kehittyä siinä. Muun muassa näitä asioita JHL:läiset Funda Demiri, 25, ja Arttu Mikkola, 29, kaipaavat työltään.
– Työ on niin iso pala elämää, ettei se saa viedä ajan lisäksi kaikkia mehuja. Ilmapiiri on tärkeä, lähihoitaja ja yhteisöpedagogiikan opiskelija Demiri pohtii.
Lisäksi työstä pitäisi hänen mielestään saada muutakin kuin palkkaa. Hän muokkaakin työpolkuaan tarpeidensa mukaan.
Lue lisää: Kolumnisti Ella Karvinen: Nuori ja kokenut työntekijä, näin tuette toisianne
– Työ on niin iso pala elämää, ettei se saa viedä ajan lisäksi kaikkia mehuja. Funda Demiri
Demiri irtisanoutui viime vuoden lopulla mukavasta vakityöstään päihdevieroituksessa, jotta pääsi aloittamaan yhteisöpedagogian opinnot. Nyt hän tekee opintojen ohessa keikkaa tuttuun paikkaan.
– Tiesin jo lähihoitajaksi valmistuessani, että joskus palaan opiskelemaan, ja nyt huomasin olevani lähihoitajaurani huipulla. Työuralla pitää voida itsekin kehittyä, Demiri pohtii.
Arttu Mikkola kuljettaa metroa työkseen kuudetta vuotta. Hän nauttii vakityöstä ja tasaisista työvuoroista.
– Elämäänsä pitää voida suunnitella. Palkasta puhuttaessa ruoho on aina vihreämpää jossain muualla, mutta tässä duunissa työstressiä ei tarvitse kantaa kotiin asti.
Molemmat etsivät työstä arvojensa mukaista merkityksellisyyttä. Mikkolalle sitä luo muun muassa asiakkaiden kuljettaminen ajoissa perille. Demiri taas haluaa auttaa vaikeassa elämäntilanteessa olevia ja edistää oikeudenmukaisuutta.
Uudenlaista rajanvetoa
Nuorten toivelista työelämältä saattaa tuntua pitkältä, mutta vastaaviin ajatuksiin on syytä työnantajien tottua. Nykynuoret nimittäin vetävät rajoja elämässään eri tavoin kuin varttuneemmat työntekijät.
Tämä selviää E2-tutkimuslaitoksen tekemästä tutkimuksesta Nuorten ja varttuneiden yhteistyö työpaikoilla. Raportti on osa Tulevaisuuden Suomen tekijät -hanketta, jota rahoittavat useat työmarkkinajärjestöt, muun muassa JHL.
– Kyse ei ole siitä, etteivät nuoret sukupolvet haluaisi sitoutua. Väitöskirjatutkija Aino Heikkilä
Tutkimuksen mukaan moni nuori haluaa edelleen vakautta työuralleen esimerkiksi vakityöstä, mutta osa tekee valintansa vapaa-aika tai parisuhde edellä. Nuoret siis haluavat tehdä muutakin kuin puurtaa töissä ja soisivat työnsä olevan arvojensa mukaista.
– Kyse ei ole siitä, etteivät nuoret sukupolvet haluaisi sitoutua. Muutoksessa on vain se, mihin he haluavat sitoutua, sanoo tutkimuksen toteuttanut väitöskirjatutkija Aino Heikkilä.
Lue lisää: Laaja tutkimus: Nuoret jäävät ammattiliittojen ulkopuolelle vain siksi, että kukaan ei kysy
Nuoria on moneksi
Heikkilä haastatteli tutkimukseen alle 30-vuotiaita ja 50–65-vuotiaita suorittavan työn tekijöitä, kuten lähihoitajia ja henkilökohtaisia avustajia, sekä työnjohtoa. Haastatteluja kertyi nelisenkymmentä.
Tutkimuksessa työpaikoilla erottui kolme nuorten ryhmää:
1. Suurin osa nuorista on tasaisia puurtajia, jotka pärjäävät työelämässä hyvin, kuten Demiri ja Mikkola.
2. Ylikuormittujat ovat vaarassa uupua: rajoja voi olla hankala vetää varsinkin, jos asema työelämässä on epävarma vaikkapa jatkuvien määräaikaisuuksien takia.
3. Työelämän opettelijoiden koulutus taas ei välttämättä ole taannut riittävää osaamista.
– Monilla työpaikoilla tarvitaan jatkuvaa perehdytystä. Aino Heikkilä
– Monilla työpaikoilla tarvitaan jatkuvaa perehdytystä. Tässä voisi hyödyntää varttuneiden kokemuksia, Heikkilä sanoo.
Tutkimuksesta selvisi, että vaikka eri sukupolvet eivät aina täysin ymmärrä toisiaan työpaikalla, pääosin eri-ikäisten yhteistyö sujuu mutkattomasti.
– Silti työnantajien on syytä herätä siihen, että työvoimaa ei voi motivoida enää perinteisin keinoin.
Lisäksi nuorten yleiskuva työelämästä paljastui negatiiviseksi vuoden 2019 Nuorisobarometrissä. Kyselyyn vastanneista miehistä 59 prosenttia ja naisista 84 prosenttia koki, että työelämä polttaa monet loppuun.
Sen sijaan omaan jaksamiseen nuoret luottivat enemmän. Silti esimerkiksi naisista lähes puolet ja miehistä yli neljännes kantoivat huolta jaksamisestaan työelämästä tulevaisuudessa.
Kohti avointa vuorovaikutusta
Mikä sitten saa nuoret pysymään työssä? Arttu Mikkolaa ja Funda Demiriä ajaa mahdollisuus vaikuttaa työpaikan asioihin.
Ei ole itsestäänselvyys, että nuoria kuullaan työpaikalla. Aino Heikkilän tutkimuksessa moni nuori kertoi törmänneensä töissä seinään nimeltä muutosvastarinta. Kukaan ei kuule ideoita ja tartu nuoren osaamiseen. Silloin nuori ei koe olevansa täysi-valtainen työyhteisön jäsen.
– Kaikkeen kehittämiseen on päässyt messiin, kun on tunkenut nenänsä oven raosta. Metronkuljettaja Arttu Mikkola
Mikkola on onnekas. Hänen ideoitaan metron johtoporras pitää kehityskohteina.
– Kaikkeen kehittämiseen on päässyt messiin, kun on tunkenut nenänsä oven raosta. Kukaan ei ole sanonut, että menepäs nyt siitä, kun olet nuori tai kuski. Se on sitouttanut tosi hyvin.
Mikkola on muun muassa osallistunut metro-ohjaamojen ergonomian parantamiseen, kuten siihen, missä mikäkin namiska sijaitsee
– On valtavan tyydyttävää nähdä ohjaamossa asioita, joihin on itse vaikuttanut. Haluaisin myös uskoa, että firma säästää pitkän pennin, kun ihmisten on hyvä tehdä töitä.
– Avoimella vuorovaikutuksella päästään pitkälle. Lähihoitaja Funda Demiri
Demiri on kohdannut aiemmissa työpaikoissaan muutosvastarintaa, mutta onneksi suhteellisen vähän.
– Avoimella vuorovaikutuksella päästään pitkälle.
Hän on työskennellyt monissa vanhus- ja päihdetyön yksiköissä lähihoitajana.
– Jokainen paikka on tuonut erilaisia näkökulmia. Erilaisilta kollegoilta olen oppinut paljon esimerkiksi työn rajaamisesta ja delegoimisesta.